Jotain on muuttumassa tallikäytävillä, ratsastuskouluissa sekä ravi- ja laukkaradoilla ympäri Ruotsia ja maailmaa.
Jotain on muuttumassa tallikäytävillä, ratsastuskouluissa sekä ravi- ja laukkaradoilla ympäri Ruotsia ja maailmaa. Kysymys hevosen hyvinvoinnista on siirtynyt niche-kiinnostuksesta yhdeksi koko hevosalan polttavimmista aiheista. Silti tutkijat toteavat, että yhtenäinen, yhteinen kehys hyvinvointikysymysten pohtimiseen kansainvälisessä hevosurheilussa puuttuu edelleen – huolimatta laajasta eläinlääketieteellisestä tutkimuksesta ja siitä, että useilla kansainvälisillä lajiliitoilla on nykyään omat hyvinvointiosastot tai -ohjelmat.
Yleisin kehys eläinten hyvinvoinnin arviointiin, Viisi vapautta, kehitettiin alun perin tuotantoeläimille ja juontaa juurensa Brambell-raporttiin vuodelta 1965. Kehys formalisoitiin vuonna 1979 brittiläisen Farm Animal Welfare Councilin toimesta ja perustuu viiteen periaatteeseen, jotka ovat edelleen lähtökohta, kun tutkimus ja käytäntö arvioivat, miten hevonen voi.
Hevosiin sovellettuna vapaudet jakautuvat käytännössä eri vaikeusasteisiin. Jotkut, kuten vapaus nälästä ja janosta, ovat suhteellisen perustavia vaatimuksia, jotka pitäisi pystyä täyttämään ilman suurempia vaikeuksia kehittyneessä maailmassa – kun taas toiset, kuten vapaus toteuttaa luonnollista käyttäytymistä, ovat huomattavasti vaikeampia saavuttaa kesytetylle kilpailu- tai seurahevoselle.
Erityinen haaste koskee juuri rehua: hevoset ovat kehittyneet "trickle feedereiksi" – sopeutuneet pureskelemaan tai olemaan ruokailun parissa suuren osan vuorokaudesta (16–18 tuntia). Vapaana elävät hevoset käyttävät noin 60 prosenttia ajastaan syömiseen, verrattuna yksittäisissä karsinoissa pidettäviin kilpailuhevosiin, jotka käyttävät syömiseen vain noin 15 prosenttia ajastaan – ero, jolla on suoria hyvinvointiseurauksia.
Tutkimus on viime vuosina siirtynyt pelkästä kärsimyksen välttämisestä kysymään, mikä tekee elämästä hyvän. Uudempi kehys Viisi domainia rakentaa tämän päälle ja selittää, että ravitsemus, fyysinen ympäristö, terveys ja käyttäytymiseen liittyvät vuorovaikutukset vaikuttavat yhdessä hevosen henkiseen hyvinvointiin. Sitä pidetään usein korkeampana standardina kuin Viittä vapautta, koska se edellyttää, että eläinten pitää menestyä ja saada myönteisiä kokemuksia – ei vain selviytyä.
Lisääntyneestä tietoisuudesta huolimatta tutkimus osoittaa, että konflikti kilpailuvaatimusten ja hevosen tarpeiden välillä säilyy keskeisenä haasteena. Brittiläinen fokusryhmätutkimus hevosurheilun toimijoiden kanssa havaitsi, että konflikti kilpailun vaatimusten ja hevosen tarpeiden välillä tunnistettiin avainkysymykseksi hyvinvoinnille, ja että hevosten psykologiset tarpeet jäävät joskus sivuun, vaikka kilpailuhevoosen fyysistä terveyttä seurataan tarkasti. Osallistujat katsoivat myös, että hevosten yleisen käsittelyn ja valmennuksen parantaminen todennäköisesti vaikuttaisi enemmän kuin pelkästään kilpailusääntöjen parantaminen.
Hevoshyvinvointi on murroksessa, jossa tiede, säännöt ja yleisön odotukset liikkuvat samaan suuntaan, mutta käytäntö usein jää jälkeen. Se luo tilaa työkaluille ja alustoille, jotka auttavat hevosenomistajia, valmentajia ja organisaatioita muuttamaan tutkimuksen oivallukset konkreettiseksi, mitattavaksi arjen käytännöksi.
Hästannonsilla uskomme, että hyvinvointi ja vastuullinen omistajuus kuuluvat yhteen – olitpa ostamassa, myymässä, kasvattamassa tai ratsastamassa. Lue lisää sarjasta ja käytännön oppaistamme.
Viisi vapautta on kansainvälinen eläinten hyvinvoinnin kehys, muotoiltu Brambell-raportissa 1965 ja formalisoitu brittiläisen Farm Animal Welfare Councilin toimesta 1979. Kehys kuvaa viisi perustarvetta, jotka hevosen pitäisi täyttää – rehun ja veden saatavuudesta turvaan, hoitoon, lajityypilliseen käyttäytymiseen ja suojautumiseen tarpeettomalta pelolta. Se on edelleen yksi yleisimmistä lähtökohdista, kun tutkimus ja käytäntö arvioivat hevospitoa, vaikka uudemmat kehykset kuten Viisi domainia korostavat myös myönteisiä kokemuksia.
Hevosella pitää olla riittävästi rehua ja puhdasta vettä. Käytännössä se tarkoittaa, että karkearehua ja vettä on saatavilla niin, että hevonen voi syödä ja juoda lajille sopivaan tahtiin – ei vain ruokintahetkillä.
Hevosella pitää olla sopiva ja turvallinen ympäristö, esimerkiksi hyvä makuupaikka, suoja ja mahdollisuus liikkua. Kyse on tallista, tarhasta, ilmanvaihdosta, makuupinnoista ja liian ahtaiden, likasten, märkien tai alttiiden ympäristöjen välttämisestä.
Hevosta pitää suojella terveysongelmilta ja hoitaa, kun se on sairas tai loukkaantunut. Siihen kuuluu säännöllinen terveydenhuolto, nopea hoito vamman tai sairauden yhteydessä sekä se, ettei hevosta altisteta varusteille, käsittelylle tai valmennukselle, joka aiheuttaa tarpeetonta kipua.
Hevosen pitää saada liikkua, laiduntaa, sosiaalisoida ja käyttäytyä lajilleen luonnollisesti. Hevoset ovat sosiaalisia laiduntajia, jotka tarvitsevat liikettä, kontaktia muihin hevosiin ja mahdollisuuden syödä hajautetusti päivän mittaan – ei vain lyhyitä jaksoja karsinassa tai yksinäisyyttä.
Hevosta pitää kohdella niin, että se tuntee turvaa eikä joudu tarpeettoman pelon tai stressin kohteeksi. Se koskee käsittelyä, valmennusta, kuljetusta ja arkea tallissa – turvalliseksi itsensä tuntevat hevoset tekevät parempaa yhteistyötä ja voivat paremmin pitkällä aikavälillä.
Uudempi kehys, joka korostaa ravitsemusta, fyysistä ympäristöä, terveyttä ja käyttäytymistä – ja sitä, miten ne yhdessä vaikuttavat hevosen henkiseen hyvinvointiin, painottaen että hevosen pitää menestyä eikä vain välttää kärsimystä.
Tiede, säännöt ja yleisön odotukset liikkuvat samaan suuntaan, kun taas käytäntö usein jää jälkeen – mikä luo tarpeen selkeälle, tutkimukseen perustuvalle tiedolle.