Mitä tapahtuu hevosille, jotka eivät enää voi tai saa elää eteenpäin? Ruotsissa useimmat lopetetaan kotona tai klinikalla – vain murto-osa teurastetaan elintarvikkeeksi.
Kysymys siitä, mitä tapahtuu hevosille, joita ei enää tarvita – iän, vamman, talouden tai muuttuneiden olosuhteiden vuoksi – on yksi tunteellisimmista hevoshyvinvoinnissa. Ruotsissa useimmat hevoset lopetetaan kotona tallilla tai klinikalla, kun taas vajaata kolmannesta lopetetuista hevosista teurastetaan elintarvikkeeksi Hästnäringens Nationella Stiftelsen projektin Hästliv mukaan. Jordbruksverket raportoi, että runsaat 900–1 200 hevosta teurastetaan hyväksytyillä teurastamoilla vuodessa – luku, joka on puolittunut kahdessa vuosikymmenessä.
Kun hevonen ei enää voi elää eteenpäin, hevosenomistaja päättää missä ja miten se tapahtuu – ja mitä ruumiille tapahtuu. Vaihtoehdot Ruotsissa ovat käytännössä kolme: lopetus kotona tai klinikalla ja sen jälkeen ruumiin käsittely, teurastus hyväksytyllä teurastamolla elintarviketarkoituksiin, tai poikkeustapauksessa hevosen jättäminen ideelliseen hoitoon.
Projekti Hästliv, jota HNS veti 2012–2013 yhteistyössä Jordbruksverketin, LRF:n ja SLU:n kanssa, kartoitti juuri nämä polut. Johtopäätös oli selvä: niistä hevosista, jotka lopetetaan vuosittain Ruotsissa, vajaata kolmannesta teurastetaan käytettäväksi elintarvikeketjussa. Loput lopetetaan muulla tavalla – usein kotona – ja ruumis käsitellään krematoinnin, destruktion tai vastaavan kautta, mikä voi maksaa muutamasta tuhannesta kruunusta 15 000 kruunuun tai enemmän painosta ja paikasta riippuen.
Jordbruksverket kerää viikkotilastoja kaikilta teurastamoilta maassa. Vuonna 2024 teurastettiin noin 1 200 hevosta, vuonna 2025 runsaat 900. Luvut vaihtelevat vuosittain mutta ovat yleisesti noin tuhannen tuntumassa. Toisin kuin nautoja ja sikoja, teurastettuja hevosia ei voida kytkeä yksittäisiin maatilayrityksiin tilastoissa – ne raportoidaan omana kategoriana.
Teurastus on laillista Ruotsissa ja tapahtuu teurastamoilla, jotka on hyväksytty hevoselle elintarvikelainsäädännön mukaan. Hevosenomistajan pitää ottaa yhteyttä teurastamoon etukäteen, olla voimassa oleva hevospassi ja varmistaa, että hevosta ei ole hoidettu lääkkeillä, jotka tekevät siitä sopimattoman elintarvikkeeksi – se on yksi yleisimmistä syistä, miksi hevosta ei voida teurastaa.
Hästliv nosti esiin, että teurastus voi olla sekä hyvinvointi- että kestävyysnäkökulmasta edullista kun se on mahdollista: prosessi tapahtuu kontrolloiduissa oloissa, hevosta ei tarvitse kuljettaa yhtä pitkälle kuin joillekin klinikoille, ja ruumis hyödynnetään sen sijaan että se destruoitaisiin. Samalla hevosia vastaanottavien teurastamojen määrä on vähentynyt – erityisesti hevoslihaskandaalin 2013 jälkeen – mikä tekee vaihtoehtojen löytämisestä vaikeampaa koko maassa.
Paradoksaalisesti Ruotsiin tuodaan samalla 150–400 tonnia hevoslihaa vuodessa Hästlivin mukaan, kun taas ruotsalaista hevoslihaa harvoin näkee kaupan hyllyillä. HNS jatkaa tiedon levittämistä vaihtoehdoista hevosen elämän lopussa ja nostaa esiin, että hevosenomistajat ovat usein valmistautumattomia, kun päätös pitää tehdä.
Käsitettä "ylimääräinen hevonen" käytetään usein kansainvälisessä keskustelussa, erityisesti Yhdysvalloissa, jossa vienti teurastukseen on ollut laajaa. Ruotsissa ei ole virallista tilastoa ylimääräisistä hevosista – ei Jordbruksverket, Länsstyrelserna eivätkä toimialajärjestöt rekisteröi, kuinka monia hevosia ei voida myydä, sijoittaa uudelleen tai pitää.
Se ei tarkoita, että ongelmaa ei olisi. Hevoset joutuvat vaikeisiin tilanteisiin monista syistä: korkea ikä, taloudellinen paine, käyttäytymis- tai terveysongelmat, tai että hevonen on "palvellut tarkoituksensa" omistajalle. Hästliv korosti, että monilta hevosenomistajilta puuttuu tieto vaihtoehdoistaan ja siksi he tekevät päätöksiä stressissä – tai lykkäävät niitä, kunnes tilanne tulee akuutiksi.
Ennaltaehkäisevä vastuu on käytännössä jokaisella omistajalla: suunnitella hevosen koko elämä jo ostossa tai kasvatuksessa, olla läpinäkyvä myynnissä ja hakea apua ajoissa, jos hevosta ei voida pitää. Lue lisää hyvinvointijutustamme vanhemmista hevosista ja eläköitymisestä.
Kuljetus teurastukseen kuuluu EU-sääntöjen ja ruotsalaisten eläinkuljetusmääräysten piiriin – sama säännöstö kuin muissa hevoskuljetuksissa, vaatimuksineen koulutetuista kuljettajista, hyväksytyistä ajoneuvoista ja siitä, että eläimen pitää olla kuljetuskelpoinen. Teurastamolla pätevät elintarvikelainsäädäntö ja eläinsuojelulaki: hevonen pitää tainnuttaa tehokkaasti ennen teurastusta.
Kansainvälinen tutkimus osoittaa, että teurastusprosessi voi sisältää hyvinvointihaasteita. Brittiläinen tutkimus, joka filmasi prosessin teurastamolla, havaitsi, että kaikki eläimet osoittivat stressiin liittyvää käyttäytymistä kaikissa vaiheissa, että 53 prosenttia liukastui tainnutusboksissa ja että merkkejä tehotomasta tainnutuksesta havaittiin 22 prosentilla. Erillinen brittiläinen tutkimus nosti tietämyksen aukkoja yhteiskuljetuksesta – hevosten teurastamisesta lajitovereiden läsnäollessa.
Tutkimus on pääosin ulkomailta; ruotsalaiset teurastamot kuuluvat kansallisen valvonnan ja EU-vaatimusten piiriin, mutta julkaistua tutkimusta erityisesti ruotsalaisen hevosten teurastuksen oloista on rajallisesti. Se korostaa, että hevosenomistajien pitää valita vakavia toimijoita ja että alan pitää jatkaa hyvinvointityötä koko ketjussa – tallista teurastamoon.
Svenska Hästars Värn (SHV) on Ruotsin ainoa eläinsuojelujärjestö, joka keskittyy hevosiin, ja on harjoittanut valtakunnallista pelastustoimintaa vuodesta 1993. Järjestö ottaa vastaan pahoinpideltyjä hevosia, jotka Länsstyrelsen on ottanut hoitoon eläinlääkärin arvion jälkeen, kuntouttaa ne ja sijoittaa ne rehukoteihin. Toiminta rahoitetaan lahjoituksilla ja vapaaehtoistyöllä – akuuttikoteina, rehuvastaanottajina ja vapaaehtoisina.
On tärkeää erottaa pahoinpito ja ylimääräisyys. SHV ei yleensä ota vastaan hevosia vain siksi, että omistaja ei enää halua pitää niitä – heidän tehtävänsä koskee pahoinpideltyjä hevosia viranomaispäätöksen kautta. Ideellisiä turvapaikkoja ja eläkeläiskoteja on myös, mutta kapasiteetti on rajallinen eikä ole yhtenäistä tilastoa siitä, kuinka monia hevosia ne ottavat vastaan.
Kansainvälinen tutkimus ideellisistä pelastusjärjestöistä toteaa, että rahoitus ja kapasiteetti ovat rajoittavia tekijöitä – kaava, joka todennäköisesti pätee myös Ruotsissa. Pelastuskodit eivät voi ratkaista vaikeissa tilanteissa olevien hevosten ongelmaa yksin; ennaltaehkäisevää vastuuta omistajilta ja alalta tarvitaan rinnakkain.
Hästannonsilla uskomme, että hyvinvointi ja vastuullinen omistajuus kuuluvat yhteen – olitpa ostamassa, myymässä, kasvattamassa tai ratsastamassa. Lue lisää sarjasta ja käytännön oppaistamme.
Jordbruksverket raportoi noin 900–1 200 teurastettua hevosta vuodessa hyväksytyillä teurastamoilla vuodesta riippuen. Useimpia lopetettuja hevosia ei kuitenkaan teurasteta – vajaata kolmannesta HNS:n projektin Hästliv mukaan.
Korkea ikä, talous, käyttäytymis- tai terveysongelmat ja se, että hevonen ei enää sovi omistajan tarpeisiin, ovat yleisiä syitä. Ruotsissa ei ole virallista tilastoa, mutta ongelmaa käsitellään lähinnä myynnin, uudelleensijoituksen tai lopetuksen kautta.
Ideelliset järjestöt kuten Svenska Hästars Värn ottavat yleensä vastaan pahoinpideltyjä hevosia Länsstyrelsen kautta, eivät hevosia, joita omistaja vain ei enää voi pitää. Ota yhteyttä järjestöön suoraan, jos olet epävarma.
Voimassa oleva hevospassi, että hevosta ei ole hoidettu kielletyillä lääkkeillä, ja että teurastamo on hyväksynyt vastaanoton etukäteen. Ota aina yhteyttä teurastamoon ennen kuin kuljetat hevosen.
Suunnittele elinikäinen omistajuus, ole läpinäkyvä myynnissä ja perehdy vaihtoehtoihin hyvissä ajoin – ennen kuin päätös pitää tehdä paineen alla.